Opiskelijalähtöisyys, digitalisaatio, työelämän muuttuvat vaatimukset ja teknologian hyödyntäminen ovat asioita, jotka ohjaavat toimintaamme koulutuksen kehittämisen osalta. Sitran Uusi koulutus -foorumin laatima julkaisu ”Maa, jossa kaikki rakastavat oppimista” antaa uutta näkökulmaa ja paljon innostavaa pohdintaa aiheen ympärille. Tämä teksti on tuotettu edellä mainitun julkaisun herättämien ajatusten pohjalta.

Saamme jatkuvasti kuulla, että koulutus on murroksessa ja jotain olisi tehtävä, ettemme putoa kyydistä. Haasteita pedagogiseen uudistumiseen on kaikilla kouluasteilla ja tämän lisäksi rakenteitamme ravistellaan merkittävien taloudellisten muutosten voimalla. Nyt mitataan oppilaitosten kykyä uusiutua ja samaan aikaan mahdollistaa nuorillemme entistä parempi koulutus.

Koulu ei ole enää entisensä.

Ammatillisen koulutuksen kehittämisen suhteen olemme isojen kysymysten edessä. Tutkintojen tulee olla joustavia, yksilöllisiä, huomioida opiskelijan aiempi osaaminen sekä olla ajasta ja paikasta riippumatonta. Ammatillisessa koulutuksessa tutkintojärjestelmä uudistus pyrkii vastaamaan näihin sekä reagoimaan työelämässä nopeasti tapahtuvaan muutokseen. Koulutus on siirtymässä entistä voimakkaammin oppilaitosten seinien ulkopuolelle, eikä pelkästään työelämässä tapahtuvaan oppimiseen vaan kaikenlaisen informaalin oppimisen suuntaan. Nyt ja tulevaisuudessa tärkeintä on se mitä on opittu ei se missä on opittu. Oppimista tapahtuu kaikkialla.

Uusi koulutus -foorumi nostaa esiin yhden keskeisen asian: ”koulun tärkein tehtävä on tunnistaa oppijoiden vahvuudet ja kehittää oppimaan oppimisen taitoja”. Yhtenä tärkeimmistä tehtävistä ammatillisen koulutuksen tulevaisuuden osalta on luoda pedagogiaa, jonka avulla pystymme tukemaan opiskelijoiden yksilöllisiä vahvuuksia sekä tukemaan heidän intohimon kohteita. Jokaisella ihmisellä on ominaisuuksia, joissa he ovat hyviä ja näitä ominaisuuksia meidän tulisi tukea ja rohkaista niiden kehittämistä. Valitettavan usein pyrimme laittamaan jokaisen opiskelijan samaan muottiin ja siten sammuttamaan innostuksen.

Oppimisympäristömme siirtyvät vaiheittain luokkahuoneesta digitaaliseen maailmaan. Tämä tapahtuu, halusimme sitä tai emme. Opiskelijamme ohjaavat meidät vaatimuksillaan tähän suuntaan. Kaikkea ammatillista koulutusta tuskin koskaan tullaan toteuttamaan kokonaan verkossa (osa aloista toki), mutta oppimisprosessiin tulee vahva digitaalinen leima. Ja mitä pikemmin pääsemme tähän mukaan, sen paremmin palvelemme oppimisprosesseja. Liikkeelle on lähdettävä vaiheittain, riittävän pienin askelin. On huolehdittava, että organisaation tukee muutosta ja olemassa olevat edellytykset vahvistavat uudenlaisien pedagogisten mallein toteuttamista. Oppilaitosten infra ja teknologia ei ole esteenä, enemmänkin rohkeus kokeilla ja uusiutua. Koulutuksen digitalisaatiossa ei ole kyse teknologiasta vaan ennen kaikkea ihmisistä ja meidän kyvystä omaksua uudenlaisia pedagogisia malleja. Koulumaailmassa tulee ottaa rohkea loikka kokeilukulttuuriin, jossa epäonnistumisetkin ovat positiivisia kehitysaskelia.

Nyt ja jatkossa koulutuksen on pysyttävä liikkeellä, muututtava koko ajan. Opiskelijoidemme kokemus on tärkeä indikaattori kuvaamaan onnistumistamme. Kaikessa kehittämisessä opiskelijan tulee olla keskiössä ja vasta sen jälkeen tulee organisaation tarpeet.

Postaaja:  Tuomas Mäki-Ontto