Viimeisten vuosien aikana on puhuttu paljon siitä, kuinka toiset ammatit lakkaavat olemasta, toiset työtehtävät taas siirtyvät robottien tehtäviksi, jotkut ammatit muuttuvat ja vaativat tekijältään uudenlaista osaamista jne. Kovasti on myös monessa mediassa mietitty millaisia ovat ne uudet ammatit, joita tulevaisuus tuo tullessaan.

Arvailut ja ennusteet ovat vaihdelleet sen mukaan ketä tulevaisuudentutkijaa on haastateltu. Villeimmissä versioissa ennustetaan suurimman osan työstä hoituvan jatkossa automatiosaation kautta.

On ennustettu, että ihminen tulee jatkossa ansaitsemaan palkkansa monesta eri lähteestä: esim vuokraamalla autoaan ja asuntoaan toisille silloin kun ei niitä itse tarvitse ja tekemällä päivän pari viikossa töitä toiselle työnantajalle. Tässä on haastetta ammatilliselle koulutukselle: yksilölliset ja joustavat opintopolut ja laaja-alaiset tutkinnot on saatava oppilaitosten arkeen.

Millaisia tutkintoja tulevaisuudessa tarvitaan? Vai ovatko tulevaisuuden työt sellaisia, ettei niihin olekaan muodollisia koulutusvaatimuksia? Mitä jos palataankin takaisin ajatukseen: ”Työ tekijäänsä opettaa.”?

”Päättäjien tehtävänä on suojella tulevaisuutta menneisyydeltä, eikä päinvastoin. Vanhanaikaisia työpaikkoja ei voi pelastaa.” –Erik Brynjolfsson

Helsingin Sanomien Ura&Työ-osiossa (29.5.2016) oli juttu Palvelualojen uudesta ammatista: palvelujen muotoilijasta. Palvelumuotoilussa keskitytään asiakaskokemukseen. Näinhän useimmissa oppilaitoksissakin tehdään: kuunnellaan opiskelijaa ja hänen kokemuksiaan oppilaitoksessa ja kehitetään oppilaitoksen toimintaa tämän pohjalta. Kuten esimerkiksi että opetetaan opiskelijoille sitä osaamista mitä yrityksissä tarvitaan ja parannetaan näin opiskelijan mahdollisuuksia työllistyä.

”Jokaisella on joku asia, jossa on lahjakasJoskus pitää porata kilometrikaupalla maahan, niin sitten se löytyy, ja nuorta ei pysäytä mikään.” -Pasi Sahlberg

Suomessa on huipputason ammatillinen koulutus. Meillä on opettajina todellisia huippuosaajia, sillä huippua voi valmentaa vain toinen huippu! Nyt on kuitenkin niin, että maailma muuttuu voimakkaasti ja opettajuus myös. Jos kuvitellaan, että opettaja on tähän asti kuljettanut autoa, niin nyt hänen on aika päästää opiskelija kuljettajan paikalle ja siirtyä itse kartanlukijaksi.

Itse puhun valmentavasta opettajuudesta. Tällöin opettaja neuvoo ja valmentaa opiskelijaa tarvittaessa. Opettaja auttaa nuorta näkemään omat tavoitteet ja ohjaa häntä joustavien opintopolkujen kautta lähemmäs näitä tavoitteita. Kartturina ja valmentajana työskentely ei ole helppoa: pitää sietää epävarmuutta ja olla itsekin valmis oppimaan jatkuvasti uutta, ajattelemaan rohkeasti toisin.  Lisäksi pitää olla aidosti innostunut omasta työstään, jotta voi saada myös opiskelijan innostumaan. ”Jonkun täytyy ensin palaa, jotta toinen voi syttyä.”

Muuttuva opettajuus tulee tekemään opettajista myös työelämänkehittäjiä, oppimisen siirtyessä yhä enemmän yrityksiin. Tällöin opettajalta vaaditaan taas uudenlaista valmiutta ja osaamista. Tämä on meille opettajille hieno mahdollisuus kehittää omaa osaamistamme, työtämme ja tartuttaa innostusta myös muihin. Ja vaikuttaa samalla myös tulevaisuuteen. Mikä on sinun tavoitteesi omassa työssäsi?

Mikäli kiinnostuit opettajan työn tulevaisuudesta, suosittelen tutustumaan kirjaan ”Katu-uskottava ammatillinen koulutus – Uusia ratkaisuja oppimiseen”.

 

Postaaja: Teija Ripattila, huippuvalmennuspäällikkö,  Skills Finland