Vaikka minusta tulisi isona järjestötyön ammattilainen, nuoriso-ohjaaja tai projektipäällikkö:

Olen silti aina sydämeltäni lähihoitaja.

Valmistuin Sataedusta joulukuussa 2015 lähihoitajaksi, lasten & nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalasta. Olin opintojeni aikana innostunut opiskelusta toden teolla ja halusin jatkaa opiskelua, kun kerran motivaatiota riitti.

Muutin keväällä 2016 Turkuun ja hain opiskelemaan.

Kun heinäkuun alussa julkaistiin tiedot opiskelupaikan saaneista, heräsin aikaisin aamulla. Istuin kannettava tietokone sylissäni sängyllä päivitellen sivua, johon tuloksien oli määrä ilmestyä. Kun näytölle vihdoin ilmestyi tieto, että olin päässyt opiskelemaan Humanistiseen ammattikorkeakouluun yhteisöpedagogiksi –pomppasin ylös sängyltä ja kiljuin riemusta!

Yhteisöpedagogi voi toimia monessa eri ammatissa. Se oli yksi syy, miksi halusin juuri siihen koulutukseen. Yhteisöpedagogi voi toimia esimerkiksi nuorisotyönohjaajana, lastensuojelun työntekijänä projektijohtajana tai vaikka lastentarhaopettajana. Tähän lähihoitaja koulutukseni antaa hyvän pohjan.

Itselläni ei ole tarkkaa ajatusta siitä, miksi haluan isona, mutta tiedän, että haluan kehittää, edistää ja suunnitella.

Haluan tehdä kasvatustyötä, luoda yhteisöllisyyttä sinne, missä sitä tarvitaan ja olla muiden tukena vaikeilla hetkillä. Voin siis vielä päätyä töihin mihin tahansa, vaikka ulkomaille.

Opintojen alettua alkoi myös päätä huumaava tunteiden vuoristorata. Olin samaan aikaan äärimmäisen innoissani opinnoista ja todella turhautunut. En ymmärtänyt joka puolelta satelevia sivistyssanoja tai tiennyt miten kirjoitetaan essee, mutta samalla koin oppimiseniloa. Ajoittain tunsin riittämättömyyttä ja pelkoa siitä, etten olisikaan tarpeeksi hyvä opiskelemaan ammattikorkeakoulussa.

Olen opiskellut nyt lähes kolme kuukautta. Olen aloittanut useita kursseja kuten yhteisöpedagogin ammatillisen toiminnan perusteet, Suomen kieli ja viestintä, ruotsin kielen valmentavat opinnot, kansalaistoiminnan ja järjestötyön perusteet, nuorisopolitiikka ja nuorisotyön perusteet sekä kohta alkava elämänkulku, kasvu ja kehitys. Homma siis sujuu ja opintoni edistyvät.

Monen monituista kertaa olen kiittänyt lähihoitaja-koulutustani, sillä siitä on ollut valtava apu. Toiminnalliset menetelmät, yhteisöllisyys, moninaisuuden kohtaaminen, toimintaympäristön merkitys, sosiaaliset taidot ja vastuu omasta oppimisesta ovat hyviä esimerkkejä niistä eväistä, joita sain Sataedulta reppuuni.

Puhumattakaan siitä uskosta omaan tekemiseen ja osaamiseen jonka sataedulaiset opettajat, muu henkilökunta ja Sataedun opiskelijakunnan hallituksen puheenjohtajana toimiminen minulle antoivat.

Aina välillä se usko omaan osaamiseen katoaa jonnekin, kunnes joku opiskelijakavereista laittaa viestiä ja kysyy, voisinko auttaa, kun minulla on jo osaamista siitä, mitä tulee ottaa huomioon lasten liikuntapäivää järjestettäessä. Silloin minä hymyillen nappaan reppuni ja lähden jakamaan sitä tietoa ja osaamista, jota jo kannan mukanani.

Yhteisöpedagogina mahdollisuudet vaikuttaa, edistää ja suunnitella ovat todella laajat. Kun sen ammatillisuuden sosiaali- ja tervyesalan perustutkinnon päälle ja tekee työnsä lähihoitajan sydämellä, ei lopputulos voi olla huono.

Terveisin Tiia Tiirikainen, 1.vuoden yhteisöpedagogiopiskelija, unelmoija ja tulevaisuuden rakentaja. Sataedun Alumni.

Kuvasta Tiia kertoo seuraavaa:

”Opiskelemme usein kotitiimeissä. Kotitiimin jäsenet tukevat toisiaan ja pitävät huolta siitä, että kaikki pysyvät mukana opinnoissa. Minun kotitiimiläisistäni on tullut myös ystäviäni ja heidän kanssaan on tehtävien tekeminen tuntunut etuoikeudelta, ei taakalta”.

Postaaja: Johanna Virtanen