Nuoren pojan unelma-ammatti

Ammattikoulun jälkeen oli ehdottomasti päästävä autokomppaniaan varmistamaan ajokorttiluokan korotus ja päästävä ”reissuhommiin”. No, minua sitten ei hyväksytty vapaaehtoisena ”harmaisiin”. Päätin mennä Tekun konepuolen pääsykokeisiin.

Silloiseen tekuun vaadittiin harjoitteluaikaa ja olin koneistajana kuormaajatehtaalla. Syksyllä tuli yllättäen kyssäri ”Tuletkos autokomppaniaan?”. Varoaikaa oli yhdeksän päivää armeijan aloittamiseen.

Sinne mentiin. Nuorena miehenä jäi yhdistelmäkortti ajamatta, kun 18-vuotias ei saanut vielä edes harjoitella rekalla. Tekuunkin pääsin ja seuraavana syksynä olin lomalla intistä ensimmäiset koulupäivät.

Ensimmäinen työurani

Valmistuin Tekusta ja laivanrakennusala oli kuopassa. Minulla oli raskaan konepuolen koulutus ja yllättäen löysin itseni Salosta matkapuhelintehtaan mekaniikan tuotekehityksestä. Eurooppa, Aasia ja Amerikat tuli reissattua reilun 30 vuoden aikana, vaikkakin ilman rekkaa.  Puhelintehtailun kävi niin kuin kävi. Sen jälkeen oli aika miettiä jotain uutta.

 

Autokouluun…..!

Olin jo ilmoittautumassa paikalliseen autokouluun parin vuoden joutilaana olon jälkeen D-korttikurssille, kn huomasin, että sillä D-lapulla saa ajaa vain omaa bussia ja vain saman talouden perheenjäsenet mukana. Ja me kun mahdutaan vaimon ja koiran kanssa hyvin volkkariin niin tuollaiselle kortille ei ollut käyttöä.

Etsin Turusta paikallista koulutusta, joka antaisi pätevyyden ammattikuljettajan hommiin.

Sataedusta löytyi sopiva koulutus

Sinä keväänä kaikki paikalliset koulutukset oli suunniteltu maahanmuuttajille ja minä Åbo-originaali jäin vaille koulutuspaikkaa.

Mutta Satakunnasta Huittisista, Sataedusta, löytyi sopiva koulutus!

Linja-autopuolen valitsin, koska pikkuisen parempi taulukkopalkka houkutteli. Enkä jälleen mennyt yhdistelmäpuolelle ja rekkahommiin.

 

Sataedusta alkoi #munuratiellä

Sataedussa meitä opiskelijoita ohjattiin rennolla meiningillä, mutta tarvittaessa kommennettiin tiukasti asian pariin.

Simulaattoriin kyllä tutustuttiin, mutta ajotunnit ajettiin ”oikeilla autoilla”. Hienoa oli myös ajaa erilaisia linja-autoja koulutuksen aikana.

Oli rikkaus olla samaan aikaan koulutuksessa ”rekkaryhmän” kanssa ja vaihdella kokemuksia. Oli myös hyvä, että ajotunteja piti eri opettajat. Jokainen kouluttaja painotti hieman eri tavalla eri asioita. Siitä syntyi omaa pohdintaa ja oman ajamisen ”käsiala”.

Itse ajoin varmasti pisimmän matkan autotallissa lattianpesukoneella, ihan omaksi iloksi tosin…

 

Linja-autokuljettajan harjoittelupaikat

Tiesin heti jo koulutuksen  alussa, että tilausajot voisivat olla ”mun juttu”. Kyyditettävä joukko, matkustajat ovat  ”valittu ryhmä” ja useimmiten menossa jonnekin pitämään hauskaa. Eli tunnelman pitäisi olla positiivinen autossa.

Tunnelmatavoite oli positiivisuus

Onnistuin sellaisen työpaikan löytämään ja kyllähän tuo positiivisuuarvio osoittautui oikeaksi.

Olin myös utelias kokeilemaan myös kaupunkiliikennettä. Yllätyin siitä, että samankin reitin sahaaminen koko päivän, ei ole yhtään yksitoikkoista. Kaupunkiliikenne on joka kierros erilainen ja ihmiset mukana erilaisia. Päivät saattavat olla hyvinkin kiireisiä ja  pitkästymään ei ehdi.

Olkaa tarkkana sopimusasioissa.

Alan kummallisuuksiin kuitenkin sisältyy se seikka, että helposti huomaat olevasi ”keikkakuski” kuuluisalla Hesburger sopimuksella. Vakituista työpaikkaa voi olla vaikea löytää, vaikka muotiasia onkin valittaa työvoimapulasta.

 

E-korttilla lisäosaamista

Vakituisen työpaikan toiveissa ajoin vielä syksyllä E-kortin rekalla, eli puoliperävaunulla, Sataedu Huittisissa tietenkin.

Huittisissa odottivat tutut opettajat ja mukava meininki.

Lattianpesukonetta en tämän koulutuksen aikana ehtinyt ajamaan  kertaakaan.

Koulutuksen jälkeen hain käytännössä kaikkiin ilmoitettuihin yhdistelmäajoneuvon kuljettajan paikkoihin ja soittelin peräänkin, mutta ensimmäinenkään hakemus ei johtanut edes haastatteluun eikä vakituiseen työsopimukseen, joka minulla on tavoitteena.

Liikenneopettajaksi

Sataedun opettajat yllyttivät minua hakemaan liikenneopettaja -koulutukseen. Otin asiasta selvää Hämeen ammattikorkeakoulusta, laitoin hakemuksen sisään ja pian olinkin jo valintahaastattelussa.

Pari viikkoa haastattelun jälkeen oli jo ensimmäinen lähikoulutusjakso Riihimäellä. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että olen taas vaiheessa: etsimässä ja valitsemassa työssäoppimispaikkaa.

Positiivisena asiana tässä kohtaa on se, että keikkakuskisopimukseni mahdollistaa nyt työnteon opiskelun ohessa.

Minä, 57-vuotias opiskelija

Saattaa kuulostaa, ja ainakin minusta kuulostaa oudolta. Olen opiskelija tässä iässä 57-vuotiaana. Mutta elämä on jatkuvaa oppimista ja vaakakupissa painaa se tosiasia, että minulla on vielä lähes kymmenen vuotta eläkeikään.

Haluan tehdä sitä työtä, joka on ollut haaveenani jo nuoresta miehestä.

Postaaja: Pekka Hakanen 
–uratarinoita Sataedun opiskelijoista #munuratiellä

Opiskele linja-autonkuljettaksi. Haku päällä 1.4. asti. Katso lisätietoja tästä.